Virkkaan isoäidin neliöitä edelleen hullun lailla. Virkkaamistani saa varmasti kohta peiton tai puolikkaan ainakin. Viimeinkin löytyi se, miten minut saa tekemään paljon. Olen virkannut tai neulonut palasia ennenkin, mutta peittoa en ole koskaan saanut aikaiseksi. Urakan suuruus lienee lannistanut. Nyt löysin tekemisen ilon, kun tiedän, etten ole yksin! Minun neliöni ovat vain pieni osa lapuista, joita on tehnyt moni. Lopullisen peitonkin yhdistelevät toiset. Kun peitto on valmis, seurakuntien nuorisotyö huutokauppaa sen hyväntekeväisyyteen.

Minä olen käyttänyt kaikki kanavatyölankani ja pienet sukkalankojen jämät. Isompiin en halua koskea: ne säästän muuhun. Tänään minun piti jo käydä kirpputorilla hakemassa lisää virkattavaa lankaa :D

PS. Ihmiset ovat tykänneet epäkeskoista neliöistäni ihmeen paljon :O