Oli aika köyhän näköistä, kun ajoin eräänä iltana äidin kanssa mäntykankaille muutaman kilometrin päähän hänen kodistaan. Ei ollut mustikkaa, ei puolukkaa, mutta auton ikkunasta näin samettijalan. Niitä sentään olisi! Pysähdyimme ja keräsin kolme samettijalkaa, jotka kasvoivat yhdessä kasassa. Sitten läksin kiertelemään ja etsimään niitä lisää. Ehdin useaan otteeseen ajattelemaan, että siinä olivatkin metsän ainoat sienet, kunnes löysin vielä yhden samettijalan. Muuta ei sitten juuri näkynyt. Vain kaksi vaaleaa seitikkiä pilkisti maasta: ne olivat juuri alkaneet nousta. Yhden kannon päässä kasvoi pikkiriikkisiä sieniä.

Samettijalat päätyvät värjäykseen. Kun ne lisää aiemmin keittämääni liemeen, minulla on lähtöainesta noin 800 g.

Tässä likoaa koivun tuohen alla olevaa punaista kuorta. Jos ehdin, laitan värjäysliemen kiehumaan tänään. Näitä on noin 900 g. Onneksi samettijalat ja puu ovat painavia, eikä niitä tarvita mielettömiä määriä!