Ihan ensimmäiseksi: laitan kalenterit ym. lupaamaani postituskuntoon nyt viikonloppuna.

Ja toiseksi: ei kellään olisi Heli Laaksosen Kiakaus-kalenteria vuodelta 2008? Minulla oli tarjolla yksi, mutta toisellekin löytyisi ottaja. Sari kertoi kommentissa, että haluaisi sellaisen.

Olen iloinen, että näinkin moni sanoi mielipiteensä roskisten penkomisesta, vaikka negatiivisia tulikin vain yksi. Edelleen saa kommentoida. Kirsin kommentti tämän postauksen lopussa oli erittäin tarpeellinen ja muistutti mieleeni asian, jota en itse muistanut ollenkaan: roskiksen penkoja VOI joskus harvoin olla rikollisilla teillä ja etsiä henkilötietoja ym. Onhan näitä juttuja identiteettivarkauksista ollut ja enenevässä määrin. Itseäni eivät ihmisten tiedot kiinnosta. Ihmeen positiivisesti ihmiset ovat kuitenkin minuun roskiksilla suhtautuneet. Kerron, mitä teen ja selitän etsiväni ensisijaisesti askartelutavaraa ja käytettyjä postikortteja ja -merkkejä ja toissijaisesti tavaraa, jolla on minulle käyttöä. Teen kierrokseni yleensä valoisaan aikaan. Pitäydyn kerrostalojen ja firmojen ym. roskakatoksissa: suuret pihat eivät tunnu yksityisiltä. Otin myös heti alussa selvää, ettei roskisten penkominen ole laissa kiellettyä. Monissa roskakatoksissa on jo paikka, johon saa jättää tavaroita toisille. Sellainen olisi hyvä olla kaikkialla ja tässä ajattelen nyt ensisijaisesti ympäristöä.

Kuluneella viikolla olen muuten löytänyt kaupungin sekaisimman roskakatoksen ja toisaalta siisteimmän paperinkeräyslaatikon! :D Sekaisin oli sekaisin, koska se oli aivan liian pieni käyttöönsä nähden. Toisaalta sinne on pakko mennä toisenkin kerran, sillä siellä oli nurkassa paljon kiertämään tarkoitettua tavaraa. Siisteimmässä paperinkeräyslaatikossa puolestaan lehdet oli laitettu - kuvitelkaa - pinoihin. Siis pinoihin! Miten ihmeessä suuressa kerrostalossa on saatu kaikki asukkaat laittamaan lehtensä pinoihin??? Sitä laatikkoa en penkonut: en minä sotkemaan rupea!

Vielä yksi tarina roskiskokemuksista. Koska tiedän harrastuksen olevan vähän epäluotettavan tuntuinen, olen varautunut kaikkeen. Tiedän olevan mahdollista, että joku joskus alkaa tiuskia, heittää minut ulos roskakatoksesta tai uhkailee poliisilla. Eräänä päivänä viime syksynä katokseen tuli siellä ollessani keski-ikäinen mies ja sulki oven nenäni edessä. En pelännyt, sillä mies ei vaikuttanut vaaralliselta. Vaihdoimme muutaman sanan ja sitten mies kysyi: "Lähtisitkö yläkertaan rak..aan?" Spontaani nauruni päätti tilanteen! Kotimatkalla naureskelin itsekseni, että kaikkeen luulin olevani varautunut, mutta tähän en! Onneksi tämä kokemus ei ollut inhottava (eikä kuulu niiden tarinoiden joukkoon, joita olen toisessa blogissani kertonut), vaan sille voin naureskella.

Lopuksi kuva paketista, jonka poikkeuksellisesti löysin kirpputorilta: postin kirjepapereita ja -kuoria sekä postimerkkejä. Joku kai vain halusi näistä eroon, sillä hinta oli 30 senttiä! Noilla merkeillä postitan monta kirjettä!