Päivi kysyi aiemman postauksen kommenteissa korttikeräilystä. 

Minä kerään ensisijaisesti postimerkkejä, mutta kortit tulevat heti toisena.  Keräilykohteeni-sivulta löytyy aiheita, joita kerään. Tällä hetkellä aiheita on laajalti ja luulen, että pian on pakko rajata niitä jollain lailla. Mukavinta ja korttien kannalta parasta olisi säilyttää kortit muovitaskuissa kansioissa, mutta rahan- ja tilanpuutteen vuoksi ne asuvat kahdessa kenkälaatikossa.

Kulkenut kortti on se, mikä kiinnostaa! Leimoineen ja teksteineen siinä on jotain sellaista, mikä vetoaa minuun. Tietää, että se on jollain lailla valittu tehtäväänsä...  Joku on sen valinnut ja joku toinen saanut ja sillä jotain tehnyt, ja se tekee siitä erikoisen.  Kulkematon kortti on pahvia ja kaunis kuva.  Kerään  kulkemattomiakin kortteja, mutta kulkeneen kortin edessä tulee sellainen olo, että on löytänyt jotain arvokasta.  Kortin iällä sen sijaan ei ole minulle vielä paljoa merkitystä.  Kymmenien vuosien ikäisissä korteissa on toki jotain viehätystä, mutta ei mitään sen enempää.  En myöskään ole kiinnostunut arvokkaista keräilykorteista.

En oikein tiedä, miksi kulkenut kortti on niin paljon kiehtovampi.  Samoin on asia muidenkin tavaroiden kanssa: käytetty kiinnostaa enemmän kuin uusi.  Jopa vähän nuhjuisen näköinen vuokra-asunto on miellyttävämpi ja kodikkaampi minun mielestäni kuin upouusi!

Käytän kortteja paljon myös askarteluun ja liimaan niitä valokuva-albumiin sopiviin kohtiin ja niin edelleen.  Kuitenkin tällä lailla käytän vain itselleni vähemmän merkityksellisiä kortteja sekä niitä, joista on kaksoiskappaleita.  Atc-korttien pohjat on hyvin usein leikattu postikorteista, joista ensin on otettu postimerkki talteen.  Muuten, Päivi, sinun tapasi käyttää ja koristella kortteja kuulostaa tosi kivalta!

Päivi toivoi kuulevansa toistenkin kommentteja.  Voitte kommentoida minun blogiini tai omaanne, jos haluatte!