"Itsetehty" on oikeastaan vähän harhaanjohtava sana.  Eivät nämä patalaput yleensä ole minun tekemiäni, mutta niissä näkyy selvästi käsintehdyn jälki.

Sain Kissapiiltä virkattuja patalappuja vastineeksi postikorteista.  Kauniit ja käyttökelpoiset (siis tarpeeksi paksut), kiitos!!  Tämä innosti minua kuvaamaan muut patalappuni.

Ensiksi tärkeät patalaput, jotka ovat käytössäkin.  Musta on muisto lapsuuden viikoista, jolloin innostuin tekemään englanninlakuja muistuttavia patalappuja.  Niistä tuli tosi kivoja ja vain tämä on jäljellä itselläni!  Kaksi virkattua ovat puolestaan äidin ja mummon tekemiä.  Muistan, kuinka he eräällä kesäviikolla innostuivat virkkaamaan kaksinkertaisesta villalangasta (langanlopuista) ympyrän toisensa jälkeen.  Nämäkin ovat tosi hyviä patalappuja enkä muistoarvon vuoksi luopuisi niistä muutenkaan :-)

Tilkkutyöpatalaput, kaikki myyjäisistä tai arvoilla ja lähes pelkkiä koristeita.  Ei siis raaski käyttää!

Kuten ei näitäkään: vasemmalla chenille-tekniikalla tehty, oikealla konekirjottu patalappu.

 

Sitten erilaisia virkattuja ja neulottuja, joista viimeisen kuvan keskimmäinen, ruskea- ja valkoraitainen, on minun itseni tekemä.  Sitä ei todennäköisesti edes voisi käyttää oikeasti patalappuna, sillä materiaali ei luultavasti kestäisi kuumuutta.  Osa muistakin on liian ohuita käyttöön, mutta koristeeksi minä ne olen hankkinutkin!  Kaikki ovat löytyneet myyjäisistä tai voitettu arvalla.

Viimeiseksi se patalappu, joka tällä hetkellä kadoksissa olevan toverinsa kanssa hoitaa oikeasti patalapun virkaa keittiössäni.  Nätti ja kestävä tilkkumalli!