Lennart Heljen kortit näyttivät minusta hirveän rumilta, kun näin niitä ensi kerran.  Ajan myötä olen välittänyt niitä monille keräilijöille ja siinä samalla on tapahtunut jotain kummallista: olen alkanut itse viehättyä niistä.  Olen pitkään ollut kahden vaiheilla sen suhteen, pitäisikö niitä laittaa talteen itselle.  En ole vieläkään ihan varma, mutta tämä Heljen kortti on houkuttelevimpia, joita olen nähnyt.

Myös Sami Kiuru on ollut ihan sillä rajalla, pidänkö hänen korteistaan vai en.  Nämä kaksi Kiniltä tullutta ovat jälleen luokkaa Pidän!