Lähetin Espanjasta ison kasan postikortteja keräilykavereille riskillä, etteivät ne tule perille. Moni Espanjassa tapaamani kertoi, että lähetyksiä häviää paljon. Kuulin, kuinka eräs nainen sanoi, ettei hän lähetä enää lainkaan postia. Tämän päätöksen hän teki, kun edellisjoulun kaikki kortit katosivat matkalla!
Minun korteistani onneksi jo moni on löytänyt tiensä sinne minne pitikin. Ihan jokaiselle sopivaa korttia ei löytynyt. Fuengirola ei näköjään ole paikka, jossa harrastetaan muuta kuin tavallisten turistikorttien lähettämistä!
Katselimme Andalucian karttaa aina, kun pohdimme, minne lähteä. Aurinkorannikko ja Fuengirola on Malagan ja Gibraltarin välissä. Vuorten takana sijaitsevasta Sevillasta tuli kaukaisin paikka, jossa kävin.
Fuengirolasta tai Aurinkorannikosta ei saanut itse tällaista kuvaa. Rannikolla pakkautuivat yhteen useat pikkukaupungit.
Lopuksi ostin itselleni kuvan vedestä. Todellisuudessa kuva on paljon kauniimpi, vaaleampi ja vihreään enemmän vivahtava, ja vesi näyttää lämpimältä ja houkuttelevalta. Tätä kuvaa minä katselen. Kaikkein kiehtovin asia matkassa oli meri, kuten etukäteen arvasinkin. Minä voin katsella ja kuunnelle sitä loputtomiin. Pystyn vielä näkemään aaltojen värin ja niiden liikkeen silmissäni. Kuulen aallokon erilaiset äänet ja näen vaahdon, joka sihisee hiekalla aallon lyödessä rantaan. Maistan suolan huulillani. Tunnen varpaissani hiekan lämmön ja kädessäni simpukankuoret. Tiedän, että olen ollut siellä.
]]>
